Pipoja, kaulahuiveja ja pantoja

Siskolta tuli elokuussa tilaus tupsupiposta ja kaulahuivista vanhemmalle tyttärelleen. Langaksi valikoitui Hangon reissulla löytämämme Teeteen Primanova. 

Tein hatun helmineuleena kaksinkertaisella langalla. Kaulahuivissa käytin jostain nappaamaani mallikertaa *2o, 1o takalenkistä, 1n*. Neuloin tasona n. 100cm (viimeisen lankakerän loppuun) ja yhdistin lopuksi tuubiksi. Tämän saa kierrettyä lapselle hyvin kaulan ympärille pariinkin kertaan, niin ei vilu pääse yllättämään kovemmallakaan pakkasella.

Langan kulutus yht. 200g, sukkapuikot 4,5mm ja pyöröt 5mm

Tupsun tein keinoturkiskankaasta. Leikkasin kankaasta ympyrän, tungin keskelle pumpulia ja harsin palloksi. Ihan hyvä tuli ekaksi tupsuksi. Heti kyllä keksin parannuskeinoja seuraavia varten.

Samalla mallikerralla valmistui myös pipo ja kaulahuivi kummitytölleni. Lankana käytin Novitan Hile-lankaa. Unohdin kokonaan kuvata pipon ja huivin, joten sain kuvan takautuvasti kummityttöni äidiltä, joka lupasi myös ommella tupsun pipoon, sillä hänellä oli juuri sopiva jemmassa.

Langan kulutus yht. n.200g, sukkapuikot 4,5mm ja pyöröt 5mm

Näimme naapurini kanssa pomp de lux- kutsuilla ihanan ja simppelin pannan. Koska alkuperäisen tuotteen lanka oli erityisen karheaa, syntyi ajatus tehdä samanlaiset itse. Testineuloin yhden paksusta Lidlistä ostetusta merinovillasta. Minulla oli jäänyt sitä varastoon puolitoista kerää, eli riittävästi yhteen pantaan.

 

Neuloin pannat helmineuleena ja putkena kolmella 3,5mm sukkapuikolla, jolloin pannasta tuli kaksinkertainen. Yhdistin lopuksi päät yhteen, ja neuloin 5-6 silmukan suiron liitoskohdan peitteeksi.

Hopeiseen pantaan käytin Sirverlight akryylilankaa jossa on hieman metallilankaa kimalletta antamassa. Käytin lankaa kaksinkertaisena, menekki alle yksi kerä, eli n. 40g.

Testipanta meni naapurin emännälle käyttöön ja hopeinen päätyi naapurin tytölle päähän. Kuulemma on niin mieluinen että pitää sitä päässään myös sisällä ;) Nyt pitäisi vielä tehdä pikkusiskolle toinen jostain erittäin pehmeästä ja kutittamattomasta langasta. Ja itsellekin ehkä vielä yksi.

Styroksipään pelastin työpaikkani romukopasta. Se sai meiltä uuden kodin ja onkin päässyt heti tekemään mallintöitä pienistä vioistaan huolimatta. Ei meillä kukaan muukaan ole täydellinen.

Reissuneulontaa

Lähdin muutama viikko sitten reissaamaan Englantiin ja moikkaamaan vanhoja opiskelukavereita. Mukaan oli tottakai pakko ottaa jotain tekemistä. Työn tuli olla tarpeeksi yksinkertainen, jotta voisin jättää sen kesken, ja aloittaa koska vain uudelleen, ilman, että joutuisin tekemään liiemmin töitä oikean kohdan löytymiseksi. Hetken miettimisen ja jo valmiiksi printattujen ohjeiden selaamisen jälkeen päädyin Heidi Alanderin Nurmilintuun. Olin halunnut tehdä ohjeen jo useaan otteeseen, mutten ollut keksinyt kelle.

Juttelin sitten tätini kanssa eräissä sukujuhlissa, ja kyselin hieman hänen lempivärejään. Hän puhui violetin sävyistä ja mieleeni tuli Tampereen käsityömessuilta hamstraamani ihana marjapuuronpunainen merino. Näytin sitä hänelle ja avot, oli kuulemma juuri sopiva. Nähdessäni langan lankalaatikossa, tajusin, että se olisi juuri passeli tähän malliin. Ihan yhdellä kerällä en pärjännyt, vaan jouduin avaamaan toisenkin vyyhdin.

Huivia siis tehtiin niin lentokoneessa, junassa kuin ratsastuskilpailuissa, jossa olin kannustamassa ystävääni.

Pingoittamaan pääsin sitten eräänä aurinkoisena päivänä. Hoppuhan siinä taas loppujen lopuksi tuli, kun tajusin että voisin antaa huivin äitini mukaan, hän kun oli menossa tädin luokse juhannukseksi. Päätin laittaa huivin pihalle pingoittumaan, jotta kuivuisi nopeasti ja saisin sen pakattua äidin mukaan vielä samana päivänä. Ja hommahan toimi.

Huivi itsessään oli mielestäni helppo tehdä, alussa tuntui ettei ainaoikea lopu koskaan, mutta kun päästiin ensimmäiseen pitsiosuuteen, loppu hujahtikin sitten kuin itsestään. Pitsiosuudet olivat mielestäni juuri tarpeeksi helppoja, joten toiston opetteluun ei mennyt montaa kuviota, ja siksi työtä oli mukava tehdä myös liikkuvissa "laitteissa".

Malli. Nurmilintu
Lanka. Araucania Botany Lace
Langan kulutus: 105g
Pyöröpuikot 4mm/80cm

Koska opiskeluaikana neulomukset jäivät vähille, en ollut koskaan aiemmin tarkastellut Lontoon lankatarjontaa. Löysin kuitenkin mukavan pienen lankaputiikin ihan Waterloon aseman läheisyydestä. I Knit London tarjoaa asiakkailleen itse värjäämien lankojen lisäksi muutamia teollisesti tuotettuja merkkejä. Langoilla oli omasta mielestäni hauskoja nimiä, kuten Zombie Apocalypse ja langan värinä esim. Killing me softly ja I love you for your brains.

Lankoja tarttui mukaan onneksi vain muutama. Sinisestä meinasin neuloa vihdoin itselleni jotain, lohenpunainen menee siskon huiviin ja fuxiasta tulee huivi ystäväni äidille. Kiva reissu kaikin puolin.

Huivi Äidille

Neulon mielelläni äidilleni kaikenlaista, kuten huiveja, sukkia ja jopa villatakin. Niinpä kun löysimme Espanjasta ihanan pehmeää Sadnes Garnin alpakka-silkkilankaa syvän sinisenä, kysyin äidiltäni, josko hänellä olisi tarve taas yhdelle huiville. Mukaan lähti kolme 50g kerää. Sain vapaat kädet mallin suhteen, ja koska itse olen tykästynyt pyöreäreunaisiin, osin sileällä neuleella tehtäviin luomuksiin, malliksi valikoitui Heidi Alanderin Peipponen.

Koska olen niin surkea lukemaan ohjeita, ensimmäisen kuvion ja reunan "reijitykset" eivät ole ihan niin suuria kuin pitäisi, mutta haittako tuo?! Olen jostain syystä lisännyt langankiertojen tilalla aina yhden silmukan. Silmukkaluku kuitenkin täsmäsi aina, joten en virhettä huomannut kuin vasta lukiessani seuraavan kaavion tekstejä. Toisenkin virheen olen työhön "piilottanut", mutta luulen ettei äitini tule koskaan sitä löytämään.

Huomasin näin ensimmäistä kertaa ulkona kuvatessani, ettei tuollaista ohutta huivia kannata kuvata ainakaan tuulisella säällä. Eikä myöskään tummaa taustaa vasten. Katoaa aika hyvin reikäisyytensäkin ansiosta taustaan. Tästä viisastuneena tuikkasin sitten nuppareilla taloyhtiön seinään. Hyvin pysyi kuvan oton ajan paikallaan, ja kuvioistakin saa joksenkin selvää.

Pingoitukseen huivi pääsi tällä kertaa vaatehuoneemme lattialle. Piti muistuttaa miestä aamulla, että sytyttää huoneeseen valon ennen kuin menee hakemaan vaatteitaan, ettei astu vahingossa nuppineuloihin. On nuo käteviä nuo lapsilta jo käytöstä poistuneet leikkimaton palaset. Me like!

Lanka Sadnes Garn alpakka-silkki
Menekki n. 105g
Puikot 4mm

Kerhotätien kesämuistamiset

Pitihän niitä tyttären kerhotätejä jotenkin muistaa... ja omaan tapaani muistin koko asian vasta edellisenä päivänä. Äkkiä piti sitten keksiä jotain, ja koska olen mielestäni suht koht nopea neuloja, päätin neuloa tädeille tiskirätit.

Tein muutamia erilaisia variaatioita, koska samojen asioiden teko on aina jotenkin niin puuduttavaa.

Googleen vain hakusanoiksi neulottu tiskirätti, ja kuvien kimppuun. Ensin tein kaksi vohveli-ohjeella. Pidin ohjeesta, sillä siinä joutui hieman ajattelemaan.

Sitten testasin Ullan Ananas-kuosia. Pinnasta tuli kiva, mutta kuvio oli liian työläs, sillä tarvitsin valmista nopeasti.

Viimeisen teinkin jo sitten ihan omasta päästä. Kiireessä kun piti saada valmista. Reunoille tein ainaoikeaa ja keskelle aina 3 kerrosta 3 oikein, 3 nurin ja seuraavat 3 kerrosta 3 nurin, 3 oikein.

Lankana Novitan Bambu
Langankulutus neljään liinaan yhteensä n. 100g
puikot: 3,25 pyörö

Vyötteet leikkasin tyttäreni vesiväreillä maalamasta paperista ja päälle kirjoitin vielä pesuohjeen.

Papan 80-vuotis lahja

Nämä olivat kyllä sellaiset tuskien taival sukat, että.

Päätin siis tehdä papalleni 80-vuotis lahjaksi Merenkulkija-sukat. Olen nähnyt monien niitä tekevän facebookin sukkaryhmässä, ja malli on ollut aina minulle mieluinen... no siis siihen asti kun itse rupesin niitä sitten väkertämään.

Kaavioiden seuraaminen on itselle sinänsä ihan tuttua hommaa, mutta jostain syystä se tuotti näiden sukkien kohdalla minulle harmaita hiuksia. Juuri kun olin saanut kuvion toimimaan, olikin kantapään vuoro. Ihan normi vahvistettua kantapäätä usein tekevänä, ohjeen kantapäästä tuli mielestäni hirmuisen pussimainen. En ollut ensimmäiseen sukkaan ollenkaan tyytyväinen, mutta ajattelin, että teen toisen sukan kantapään sitten omasta päästä, ja katson kumpi istuu paremmin jalkaan.

Lisäjännitystä projektiin toi se, että valmistuneen sukan paino oli 73g, kun loppukerän yhteispaino vyytteen kanssa oli vain 71g.

Kiersin ja kaarsin toista vartta moneen kertaan, jotta sain kuvion istumaan vastakkaiseen jalkaan, vain huomatakseni jo kantapään tehneenä, että minulla oli nyt siis kaikesta huolimatta kaksi saman jalan sukkaa. Uusi kantapää istui kuitenkin jalkaan paremmin, joten päätin purkaa ensimmäisen sukan kerralla nilkkaan saakka. Tein toisen sukan jalkaterästä pari kerrosta lyhyemmän ja lankaa sukan päättelyyn jäi mukavat 10cm.

Malli Merenkulkija
Lanka 7-veljestä
Puikot 2,5mm
Menekki 138g

Omalla, uudella tyylilläkin kantapäästä tuli ilman jalkaa pussimaisen näköinen, mutta istuu jalkaan todella hyvin. Tein siis kiilakavennukset ohjeesta poiketen pohjasta ulospäin.

Sukat ovat istuneet jo kuukauden laatikossa, sillä en ole vain saanut mieltä päätellä näitä. Tänään kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja päätin, että nyt on korkea aika saada nämäkin valmiiksi asti. Kerästä jäi päättelyiden jälkeen kokonaiset 5g ylimääräistä, joten hyvin riitti loppujen lopuksi.

Siskon Korvarenkaat

Nypläsin muutama vuosi sitten siskolleni lahjaksi käsirenkaan. Yhtään kuvaa valmiista tuotoksesta en tähän löytänyt, mutta yksi tilannekuva kuitenkin.

Siskoni oli nähnyt nyplättyjä korvakoruja käsityömarkkinoilla ja laittoi tietenkin tilauksen sellaisista minulle tulemaan. Mallin hän valitsi itse kolmesta eri vaihtoehdosta. Yritin sitten tehdä kyseiset hieman samassa hengessä/värimaailmoissa, jotta koruja voisi käyttää tulevaisuudessa myös yhdessä.

Nyplään itse kansalaisopiston kursseilla, ja työ tuntui juuri sopivalta kevään viikonloppukurssille.

Valmiista koruista tuli kantajansa näköiset ja lahjan valmiiksi saaminen ja anto sattuivatkin hyvään saumaan, ja sisko saikin ne 30-vuotis lahjakseen.

Malli opettajalta jostain saksalaisesta lehdestä
Lankana Bockens 35/2 ja DMC hopealanka

Kuvassa toinen korvakoruista näyttää jotenkin paksummalta/tiheämmältä, mutta johtunee varjosta,

Pakko oli testata

Pakkohan munkin oli testata, kun muutkin näitä tekee. Nimittäin virkattua bambutiskirättiä. Olen kuullut näiden olevan hyviä, mutten itse ole koskaan moisia testannut käytössä. Katselin googlesta kuvia, ja tämä malli jotenkin sopi itselle.

Tämä menee suoraan käyttöön, sillä mieheni on sitä sorttia, että heittää meillä kaikki liinat aina roskiin, vaikka olisin juuri ottanut käyttöön uuden. Katsotaan nyt miten tämän käy.

Mallia katselin täältä, mutta koska harvemmin luen ohjeita, tein aina kaksi pylvästä joka toiseen silmukkaan. Reunaan tein nirkkoreunuksen. Yhteen kulmista virkkasin vielä ketjusilmukoilla lenkin, jotta liinan saa helposti roikkumaan.

Lankana Novita puuvilla-bambu, väri 377

menekki 40g

4-koukulla