torstai 23. kesäkuuta 2016

Reissuneulontaa

Lähdin muutama viikko sitten reissaamaan Englantiin ja moikkaamaan vanhoja opiskelukavereita. Mukaan oli tottakai pakko ottaa jotain tekemistä. Työn tuli olla tarpeeksi yksinkertainen, jotta voisin jättää sen kesken, ja aloittaa koska vain uudelleen, ilman, että joutuisin tekemään liiemmin töitä oikean kohdan löytymiseksi. Hetken miettimisen ja jo valmiiksi printattujen ohjeiden selaamisen jälkeen päädyin Heidi Alanderin Nurmilintuun. Olin halunnut tehdä ohjeen jo useaan otteeseen, mutten ollut keksinyt kelle.


Juttelin sitten tätini kanssa eräissä sukujuhlissa, ja kyselin hieman hänen lempivärejään. Hän puhui violetin sävyistä ja mieleeni tuli Tampereen käsityömessuilta hamstraamani ihana marjapuuronpunainen merino. Näytin sitä hänelle ja avot, oli kuulemma juuri sopiva. Nähdessäni langan lankalaatikossa, tajusin, että se olisi juuri passeli tähän malliin. Ihan yhdellä kerällä en pärjännyt, vaan jouduin avaamaan toisenkin vyyhdin.

Huivia siis tehtiin niin lentokoneessa, junassa kuin ratsastuskilpailuissa, jossa olin kannustamassa ystävääni.



Pingoittamaan pääsin sitten eräänä aurinkoisena päivänä. Hoppuhan siinä taas loppujen lopuksi tuli, kun tajusin että voisin antaa huivin äitini mukaan, hän kun oli menossa tädin luokse juhannukseksi. Päätin laittaa huivin pihalle pingoittumaan, jotta kuivuisi nopeasti ja saisin sen pakattua äidin mukaan vielä samana päivänä. Ja hommahan toimi.

Huivi itsessään oli mielestäni helppo tehdä, alussa tuntui ettei ainaoikea lopu koskaan, mutta kun päästiin ensimmäiseen pitsiosuuteen, loppu hujahtikin sitten kuin itsestään. Pitsiosuudet olivat mielestäni juuri tarpeeksi helppoja, joten toiston opetteluun ei mennyt montaa kuviota, ja siksi työtä oli mukava tehdä myös liikkuvissa "laitteissa".

Malli. Nurmilintu
Lanka. Araucania Botany Lace
Langan kulutus: 105g
Pyöröpuikot 4mm/80cm
Koska opiskeluaikana neulomukset jäivät vähille, en ollut koskaan aiemmin tarkastellut Lontoon lankatarjontaa. Löysin kuitenkin mukavan pienen lankaputiikin ihan Waterloon aseman läheisyydestä. I Knit London tarjoaa asiakkailleen itse värjäämien lankojen lisäksi muutamia teollisesti tuotettuja merkkejä. Langoilla oli omasta mielestäni hauskoja nimiä, kuten Zombie Apocalypse ja langan värinä esim. Killing me softly ja I love you for your brains.


Lankoja tarttui mukaan onneksi vain muutama. Sinisestä meinasin neuloa vihdoin itselleni jotain, lohenpunainen menee siskon huiviin ja fuxiasta tulee huivi ystäväni äidille. Kiva reissu kaikin puolin.